Lintujensuojelu on tärkeä osa-alue myös monelle lintuharrastajalle ja tällainen suojelutoiminta voikin tuoda harrastukseen aivan uudenlaista mielekkyyttä. Esimerkiksi valkoselkätikat ovat Suomessa vaikeassa tilanteessa ja niiden suojeleminen olisi erittäin tärkeää. Valkoselkätikkojen lisäksi suojelutoimien kohteena ovat esimerkiksi kiljuhanhet, maakotkat, merikotkat, muuttohaukat ja tunturihaukat.
Lintulajeja pyritään ensinnäkin seuraamaan. Tähän pyritään esimerkiksi tarkastamalla uhanalaisten lintulajien pesintätuloksia. Vapaaehtoiset lajiharrastajat voivat kantaa tässä asiassa oman kortensa kekoon ja auttaa lajien pesintätulosten tarkastelussa.

Kiljuhanhi

Kiljuhanhen uhanalaisuus luokitus on valitettavasti jo äärimmäisen uhanalaisen tasolla. Kiljuhanhea tulee siis erityisesti suojella. Kiljuhanhi on rauhoitettu laji ja se on laji, joka kuuluu lintudirektiivin liitteeseen I. Kiljuhanhet pesivät heinää kasvavien lampien ranta-alueilla avoimilla tunturimailla. Kiljuhanhi on erityisen herkkä kaikenlaiselle häirinnälle. Pesintäaikaan se piilottelee mielellään. Suomessa lajin on nähty pesivän viimeksi 1990-luvulla eli tällainen näky on valitettavan harvinainen. Kiljuhanhi on hävinnyt pääasiassa sellaisten syiden vuoksi, jotka liittyvät lajin muutto- sekä talvehtimisalueisiin. Nämä sama syyt uhkaavat lajin tulevaisuutta. Suomessa kiljuhanhea on pyritty suojelemaan esimerkiksi selvittämällä lajin muuttoreittejä sekä lajin talvehtimisalueita. Tähän on käytetty esimerkiksi lintujen satelliittiseurantaa.

Lintujen muuttoreiteillä sekä talvehtimisalueilla on pyritty lopettamaan lajin yksilöiden metsästäminen erilaisin sopimuksin. Lajin säilymistä on pyritty varmistamaan myös tekemällä lajin muuttoreitillä sijaitsevat levähdysalueet mahdollisimman turvallisiksi. Kiljuhanhen suojelemista varten on maassamme laadittu kansallinen suojeluohjelma. Samalla tietous kiljuhanhen muuttokäyttäytymisestä sekä elintavoista on kasvanut.

Maakotka

Maakotka on toinen lintulaji, jonka säilyminen aiheuttaa maassamme erityishuolta. Lajin pesintätulos on jäänyt huonoksi ja erityisen huono se on ollut eteläisessä sekä läntisessä Lapissa. Enontekijä on ollut maakotkan pesintätuloksen osalta Suomen lippulaiva, koska siellä lajin pesintätulos on ollut muuta maata parempi. Vaikka pesintätulos jäikin maassamme monin paikoin heikoksi, niin tästä huolimatta hyviäkin uutisia saatiin – maakotka saavutti aikaisempaa enemmän asumareviirejä! Näitä reviirejä todettiin maassamme olleen vuonna 2016 yhteensä 376! Onnistuneiden pesintöjen osalta jäätiin sen sijaan huomattavan paljon vaatimattomampaan tulokseen – 128 onnistuneeseen pesintään.
Pesintätulokseen vaikuttavat monet erilaiset asiat, kuten ravintotilanne ja sää. Kesä 2016 ei ollut optimaalinen maakotkan pesinnän kannalta tässä suhteessa. Maakotkaa pidetään vaarantuneena lajina, jota on suojeltava erityisin toimin. Maakotka on rauhoitettu laji. Se pesii vanhoissa männyissä sekä kallioseinämissä ja saalistaa erilaisilla avoimilla alueilla, kuten avohakkuualueilla ja soilla. Suomessa arvioitiin olevan vuonna 2016 yhteensä 337-451 pesivää paria. Suurin uhka pesimisen epäonnistumiselle on lintujen häiritseminen pesimäaikaan. Maakotkia ei enää vainota samassa määrin kuin aikaisemmin, mutta tästä huolimatta niiden pesintää saatetaan häiritä. Toinen uhkaava tekijä on se, että sopivia pesäpuita on tarjolla aivan liian vähän. Myös kanalinnut ovat vähentyneet. Kemikalisoitumista pidetään eräänä lajin uhkana, jonka pelätään vaikuttavan tulevaisuudessa lajiin yhä enenevässä määrin.

Lintuharrastajat ovat osallistuneet myös maakotkan suojelutoimiin esimerkiksi rakentamalla linnuille tekopesiä. Maankäytössä pyritään ottamaan huomioon maakotkan pesät ympäristöineen ja ne pyritään mahdollisuuksien mukaan säästämään. Hyvä uutinen on se, että maamme kotkakanta on kasvusuunnassa. Suomessa asustavien maakotkaparien määrästä ollaan tarkan seurannan ansiosta hyvin perillä. Puolet maakotkien pesistä löytyy Suomessa luonnonsuojelukohteista. Lintuharrastajat ovat tärkeässä asemassa myös maakotkan seurannassa. Suomessa on laadittu ohjeita maakotkan pesimäympäristöjen suojelemisesta jo 1960-luvulla eli lajin suojelua on tehty maassamme jo pitkään – mutta pitkä tie on vielä edessäpäinkin, jos laji halutaan säilyttää ja nostaa uudenlaiseen kukoistukseen. Tässä on hyvä mahdollisuus lintuharrastajille auttaa tätä uljasta ja ylvästä lintua, joka on vaarassa hävitä tyystin. Lintujensuojelu onkin erinomainen väylä antaa jotakin takaisinpäin harrastuksen kohteelle – upeille linnuille, joiden seuraamisesta saamme niin kovin paljon iloa!